lauantai 2. huhtikuuta 2016

Valumarmoriallas ja ongelman ratkaisu


Vessan värimaailman suunnitelu alkoi tästä kannesta.
Vanhassa talossa oli pienen pieni vessa. Vessan kalusteet olivat epäkäytännöllisesti sijoiteltuina ahtaaseen tilaan. Eikä niitä kalusteitakaan ollut paljoa, vain pönttö ja allas.  

Jussi käytännön miehenä päätti remontoida vessan. Tilassa oli lämminvesiboileri, jonka vesi lämpisi keittiön hellassa pidetystä tulesta. Jussi otti boilerin pois ja johti lämpimän veden putkia pitkin alakerran lämminvesivaraajasta. 

Jussi valoi WC:n lattian uudelleen ja piilotti valuun lattialämmityksen. Vessan pönttö siirtyi oven edestä taaemmaksi. Nyt jäi tilaa kaapistolle.

Jostain piti hankkia kylpyhuonekaappi altaalla. Sitä käytiin katsomassa monesta paikasta. Jos rahaa olisi ollut riittävästi pussissa, niin mieleinen olisi helposti löytynyt. Lopulta tärppäsi – jussi löysi hinta-laatusuhteeltaan sopivan kylpyhuonekaapin valumarmorialtaalla.

Allas tuntui aluksi ihan hyvältä, mutta käytössä mielipide muuttui. Jussi pesi päivittäin likaisia käsiään altaassa ja altaan puhdistus tuntui työläältä. Valumarmorialtaaseen tuli hankaumia, eikä allasta enää saanut mitenkään puhtaaksi. Emäntä löi hanskat tiskiin ja antoi jussin puhdistaa altaan niin kuin parhaaksi näki.

Selvää oli, että valumarmoriallas piti vaihtaa posliinialtaaseen. Se ei ollutkaan mikään helppo juttu, koska kaapiston mittoihin täysin sopivaa allasta ei tuntunut löytyvän. Lopulta allas löytyi, mutta altaan alla oleva entinen etulevy ei sopinutkaan. Altaan ja kaappien väliin jäi ruma rako.


Sitten jussilla välähti. Kaappi oli kirsikan värinen ja pojan asuntoonhan oli vastikään vaihdettu kirsikkalattia. Yksi lankku vaan oikealle kohdalle ja sim-sa-la-bim – kaappi oli taas hyvän näköinen. Eikä maksanut paljoa. 
Kirsikkaparketin lankku sopii tähän kuin nenä päähän.